Kuluttaja haluaa laatua omilla ehdoillaan
Suomen asettama makeisvero vuonna 2011 herätti paljon keskustelua, sitä kritisoitiin niin kuluttajien kuin myös makeisia valmistavien yritysten kannalta. Ihan uusi juttu se ei kuitenkaan ollut, sillä makeisveroa on kokeiltu Suomessa aiemminkin vuosina 1987–1999. Makeisveron tarkoitus oli toki tuoda valtiolle tuloja mutta pääasiassa se otettiin käyttöön suomalaisten karkinsyönnin hillitsemiseksi. Suomalaiset syövät huomattavia määriä makeisia, niiden kulutus on ollut kasvussa eikä loppua näy. Silloin tällöin naposteltavasta herkusta on tullut arkinen asia ja karkkipussien ja virvoitusjuomien koot ovat kasvaneet.
Makeisveroon on siis ollut syynsä. Hillitön sokerin käyttö on kansanterveydellinen riski, joka lisää pitkäaikaissairauksia ja kuormittaa terveydenhuoltoa. Suomalaiset syövät keskimäärin 14 kg makeisia vuodessa ja joka viides suomalainen voidaan luokitella lihavaksi.
Makeisvero ei kuitenkaan tuonut haluttuja tuloksia. Vero kohdistettiin makeisiin, jäätelöön ja virvoitusjuomiin. Sen ulkopuolelle jäivät kuitenkin esimerkiksi keksit. Tämä saikin suomalaiset suuntaamaan keksihyllyille ja valmistajat tuottamaan herkkuja, joiden sokerimäärät olivat korkeita mutta tuote kaupattiin keksinä. Markettien kasvanut tarjonta on siirtänyt sokeria tasaisesti eri tuotteisiin. Monet maustetut jogurtit, rahkat ja välipalapatukat markkinoidaan terveellisinä tuotteina mutta todellisuudessa niiden sisältämät sokerimäärät kilpailevat makeishyllyjen kanssa. Terveellisiä tuotteita ja sokeria tarkkailevien kuluttajienkin on pitänyt alkaa tutkia yhä tarkemmin ostoksia ja niiden tuotesisältöä. Harhaanjohtavat markkinointiylistykset eivät lopulta kerro mitään tuotteen sisällöstä.
Nykyaikana kuluttaja kokee olevansa itse vastuussa ostopäätöksistään. Iso osa kodinhankinnoista tehdään oma-aloitteisesti netissä, ilman vieressä seisovaa myyjää makutuomarina. Suomalainen hankkiikin vaatteensa ja kenkänsä usein nettikaupasta, kuten Footway.fi. Ostoksia tekevä suomalainen on itsensä herra valitessaan viikonlopun makeisia, vaatteita, kenkiä tai kosmetiikkaa. Nykyajan ostosmaailmassa kaikenlainen ohjailu ja säännöstely saavat kuluttajan nousemaan varpailleen. Kuluttaja äänestää nopeasti klikkaamalla itsensä asiantuntevan ja hyvän laadun omaavaan nettikauppaan tai suunnistaa sinne, missä hän saa asiaankuuluvaa palvelua.
Kuluttajan ohjailu oikeanlaiseksi miellettyjen tuotteiden pariin veron avulla saa aikaan vastareaktion eikä toivottua oppituntia sokerin vaarallisuudesta. Vuonna 2017 makeisvero tulee poistumaan. Eniten vero on harmittanut elintarviketuottajia ja siitä on kanneltu useamman kerran EU-tuomioistuimeen. Epäonnistunut kokeilu on osoittanut, ettei pakkotoimin pystytä vaikuttamaan ihmisten kulutustottumuksiin. Ellei karkkia saa kohtuuhintaan kotimaasta, sitä hankitaan muualta. Valmistajat ovat myös löytäneet keinonsa tuoda eri tuoteryhmiin herkkuja, joita verotus ei ole koskenut. Valveutuneita kuluttajia verotus on harmittanut sen puutteellisuuden takia, samaan verotuspiiriin on ympätty kivennäisjuomat ja limpparit muttei kuitenkaan leivonnaisia. Kuluttaja ei ole aivoton yksilö, jolle voi sanella valintoja vaan ajatteleva henkilö, joka haluaa hyvää palvelua ja laatua omilla ehdoillaan.
