Suomalainen makeisteollisuus
Suomeen perustettiin ensimmäinen sokeritehdas vuonna 1756 ja makeisia ja leipomotuotteita alettiin valmistaa teollisesti 1800-luvun lopulla. Yksi Suomen suurimmista elintarviketeollisuuden yrityksistä, Fazer-konserni, aloitti vuonna 1894 valmistamalla suklaalevyjä ja konvehteja muutaman huoneen tiloissa Helsingissä. Eri suklaatuotteita valmistettiin käsityönä, ja omistaja Karl Fazer osallistui tehtaan työhön joka päivä muiden työntekijöiden rinnalla. Tästä alkoi Suomen teollinen makeistuotanto. Nykyään Fazerin lisäksi makeisia Suomessa valmistaa Panda. Panda aloitettiin suomalaisin voimin, mutta se on nykyään norjalaisomistuksessa. Muita makeisvalmistajia Suomessa ovat Brunberg, Kultasuklaa ja Dammenberg.
Sokerin säännöstelyn historia
On kyse sitten suklaasta, lakritsista, pastilleista tai sokerimakeisista, Suomessa on kautta historian rakastettu makeaa. Sota-aika toi kuitenkin muutoksen siihen, miten paljon ja minkälaisia sokeriherkkuja oli saatavilla. Sokeri oli ensimmäinen elintarvike, jota alettiin säännöstellä. Kuluttajille jaettava annos pieneni pienenemistään, ja esimerkiksi kotitalouksissa karamelleja alettiin käyttää leivontaan sokerin sijasta, kunnes myös makeisia alettiin säännöstellä. Lopulta sokeria ei voitu enää luovuttaa makeistehtaille ja makeisten valmistus lopetettiin vuonna 1943.
Koska makean nälkää ei voitu noin vain lopettaa, piti keksiä korvaavia tuotteita. Lapsille ostettiin paremman puutteessa rusinoita ja esimerkiksi Huhtamäen tehtaat alkoivat myydä sakariinivedellä makeutettuja kuivattuja porkkanan ja punajuuren paloja. Makeispussiin oli painettu teksti: ”Karamelleja odotellessa”. Koska myös kaakaopapuja oli sota-aikana vaikea saada, valmisti Fazer eräänlaista suklaata juurikassiirapista ja paahdetuista soijapavuista. Myös lakritsin valmistuksessa oli taukoja, kun sen valmistuksessa käytettäviä raaka-aineita annettiin lääkintäkäyttöön.
Korvikkeiden käyttöön saivat suomalaiset muutenkin tottua, sillä kahvi korvattiin osittain tai kokonaan sikurilla ja paahdetulla viljalla ja mm. paperia käytettiin korvaamaan kangasta. Vuonna 1949 suklaa vihdoin vapautettiin säännöstelystä ja sokeri seurasi perästä 1954. Siitä lähtien on suomalaisten makeisten kulutus vain lisääntynyt vuosi vuodelta. Tätä ylenmääräistä makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien kulutusta asetettiin suitsimaan vuonna 2011 makeisvero. Makeisveron voimaantulon myötä makeisten myynti väheni ensimmäisenä makeisverovuonna, mutta on siitä eteenpäin vain kasvanut vuosittain. Kansanterveyttä ei vero siis merkittävästi edistä, makeisvero poistuukin vuonna 2017.
Muita makeuttimia
Suomessa makeisteollisuus käyttää sokerin sijasta makeutukseen myös muita vaihtoehtoja. Niitä ovat mm. aspartaami, stevia ja ksylitoli. Aspartaami on keinotekoinen valmistusaine, kun taas stevia uutetaan asterisukuisen kasvin lehdistä. Stevia on jopa 300 kertaa makeampaa kuin sokeri. Myös kotona sitä voi käyttää leivontaan ja viherpeukalot voivat kasvattaa makeuttajakasvinsa itse. Ksylitoli, josta käytetään myös nimitystä koivusokeri, on sokerialkoholi. Sen raaka-ainetta ksylaania löytyy koivuissa, maississa ja pyökissä.
